Aistiesteettömyys suunnittelussa
Useimmat meistä ovat tottuneet tarkastelemaan tiloja fyysisten rajoitteiden kautta. Suunnittelutyötä ohjaavat erilaiset asetukset sekä lait, kuten yhdenvertaisuuslaki. Mutta mistä aistiesteettömyydessä onkaan kyse?
Aistiesteettömyydessä huomioidaan kaikki ihmisen perusaistit lukuunottamatta makuaistia: kuulo-, näkö-, tunto- ja hajuaistit. Näistä jokainen kerää ympäristöstä valtavasti viestejä, jotka voivat kuormittua yksin tai yhtä aikaa. Tilojen ja ympäristön suunnittelu sekä muokkaaminen vähentävät kuormittumista aiheuttavia tekijöitä, mutta kyse ei ole ainoastaan tilojen sisustuksesta. Vaaditaan ymmärrystä ja osaamista, jotta aistiesteettömyys saadaan osaksi toimintakulttuuriamme.
Puhuttaessamme aistikuormituksista näkyvät nämä eri ihmisillä eri tavoin. Aistikuormitukset johtuvat ympäristön tuottamista eri ärsykkeistä. Kun ärsykkeet kasvavat liian voimakkaksi, useimmat meistä kokevat itsensä ärtyneiksi ja väsyneiksi. Osalla meistä kuormituksen kasvaminen aiheuttaa hallitsemattoman tunteiden purkauksen. Aistiesteetön suunnittelu pyrkii ehkäisemään tai ainakin vähentämään kuormituksen liiaksi kasvamista. Suunnittelutyö vaatii ymmärrystä aistiherkkyyksistä, mutta myös neurokirjosta. Tilan valaistus, materiaalit, värit, akustiikka ja tilasuunnittelu vaikuttavat tilasta tulevaan aistikuormaan. Näistä jokainen tulisikin ottaa huomioon tilaa suunniteltaessa.
Aistiesteetön suunnittelu on kaikessa moninaisuudessaan kiehtovaa. Jokainen meistä kokee ympäristön eri tavoin, jolloin suunnittelutyöltä vaaditaan muuntautumiskykyä. Suunnittelun lähtökohtana on tilankäyttäjien kattava haastattelu tarpeista sekä mahdollisista haasteista. Suunnittelussa pyrin varmistamaan sen, että jokainen tilan käyttäjä tulee huomioiduksi aina tilasuunnittelusta materiaalivalintoihin ja akustiikkaan. Hyödynnän aistiestettömyyttä myös asuntojen myyntistailauksissa ja -kalustuksissa.